Tutkimuskuvaukset:
Virpi Holmqvist-Saukkonen
Ceramics in Transition:
A Comparative Analytical Study of Late Byzantine -
Early Islamic Pottery in Southern Transjordan and the Negev
Väitöstutkimus edustaa arkeologian materiaalitutkimuksen alaa, ja siinä tarkastellaan arkeologisten keramiikkalöytöjen, erityisesti keitto- ja kuljetusastioiden, tyylillistä kehitystä sekä valmistukseen käytettyjä raaka-aineita ja valmistustekniikoita. Tutkimuksen maantieteellinen fokus on eteläisen Jordanian ja Israelin alue. 630-luvun rauhanomaista islamilaista vallankaappausta edeltävinä vuosisatoina kyseiset alueet kuuluivat samaan hallinnollisen yksikköön, Bysantin provinssiin Palaestina Tertia. Islamilaisen ajan alun myötä hallinnolliset rakenteet uudistuivat, ja pääuskonto, virallinen kieli sekä väestöpohja muuttuivat. Poikkitieteellisen keramiikantutkimuksen keinoin - tyylillistä ja teknologista analyysia yhdistäen - voidaan selvittää kulttuuristen vaikutteiden alkuperää ja leviämisreittejä, hahmottaa keramiikkatalouden ja -taiteen kehitystä ja symbolisia merkityksiä, sekä tarkastella niiden ilmentämää yhteiskunnan sosioekonomista tilaa yhden maailman valtauskonnon syntyaikakautena.
Tutkimusaineiston muodostivat arkeologiset keramiikkalöydöt viideltä asuinpaikalta, jotka edustavat viittä erityyppistä sosioekonomista kontekstia: 1) Aaroninvuoren luostari ja pyhiinvaelluskohde lähellä Petraa, etelä-Jordaniassa; 2) Khirbet edh-Dharin kylä lähellä Kuolleenmeren etelärantaa Jordaniassa; 3) 'Aqaban satamakaupunki Punaisenmeren rannalla; 4) Elusan kaupunki Negevissä; ja 5) Abu Matarin maatila Beershevan esikaupungissa Negevissä. Näiden asuinpaikkojen asutushistoria jatkuu myöhäisbysantin ajalta islamilaisen ajan ensimmäisille vuosisadoille. Tutkimuksen yhtenä päätavoitteena oli selvittää niissä asuneiden yhteisöjen mahdollisesti jakamia tuotantokeskuksia ja keramiikkakauppaa sekä näiden suhteiden mahdollista jatkumoa islamilaisella ajalla. Arkeologisilta kaivauksilta löytyneet keramiikka-astiat jaoteltiin tyylillisiin ja kronologisiin luokkiin niiden typologisten ominaisuuksien ja arkeologisten kontekstien perusteella. Pääasiallisen tutkimusaineiston muodostivat arkiset keittoastiat sekä varasto- ja kuljetusruukut, joiden lisäksi analysoitiin mahdollisia tuontiesineitä kuten lasitettua keramiikkaa. Mineralogisen ja kemiallisen provenienssianalyysin (SEM-EDS, ED-XRF) perusteella määritettiin jokaiselle asuinpaikalle tyypillinen keramiikkakoostumus, joka tulkittiin paikalliseksi tuotannoksi. Lisäksi tarkasteltiin keramiikan valmistustekniikoita, sekoiteaineita, ja polttolämpötilaa. Koostumukseltaan ja valmistustavoiltaan selkeästi tyypillisestä eroavat astiat luokiteltiin tuontiesineiksi.
Typologis-kronologisen analyysin perusteella voitiin todeta, että keramiikkakulttuurissa uudet islamilaiset vaikutteet näkyvät hienokeramiikan lisäksi myös jokapäiväisessä käyttö-keramiikassa kuten keittoastioissa, joissa ilmeni uutta muotoilua ja koristeaiheita. Nämä muutokset liittyivät mahdollisesti uudenlaiseen ruokakulttuuriin. Tulokset osoittavat, että alueella, joka on perinteisesti nähty syrjäisenä varhaisislamilaisen kulttuurin keskuksiin nähden, mukauduttiin nopeasti uusiin tyylillisiin ja kulttuurisiin vaikutteisiin. Eteläiset alueet - Syyrian, Arabian niemimaan ja Egyptin välissä - olivat näin avainasemassa kulttuuristen vaikutteiden välittäjinä. Keramiikkakulttuurin uudistuksien kannalta on olennaista, että innovaatioita toteutettiin perinteisiä valmistustekniikoita hyödyntäen: astioiden muotoilu ja koristelu muuttui, mutta niiden valmistuksessa käytettiin samoja raaka-aineita ja tekniikoita, jotka säilyvät lähes muuttumattomina vuosisatojen ajan riippumatta poliittisista ja kulttuurisista muutoksista. Viiden asuinpaikan välillä todettiin keramiikanvaihtoverkosto, joka vaikuttaa liittyneen erilaisten tuotteiden kuljettamiseen keramiikkaruukuissa alueiden välillä. Lisäksi eri kaupunkialueet hankkivat keittoastioita samoilta valmistajilta. Nämä kauppasuhteet jatkuivat myös islamilaisella ajalla. Arkisten keittoastioiden hankkiminen jopa kymmenien kilometrien päästä, joko markkinapaikoilta tai kaupungin ulkopuolisilta valmistajilta, saattaa liittyä keittoastioiden tekniseen vaativuuteen - niiden on kestettävä kuumuutta ja oltava helposti puhdistettavia - mikä voi johtaa keskitettyyn ja erikoistuneeseen tuotantoon. On myös huomionarvoista, että amforoita, jotka on aiemmin yhdistetty pääasiallisesti laivarahtiin, kuljetettiin maateitse satoja kilometrejä.
(v.holmqvist(at)ucl.ac.uk)