Tutkimuskuvaukset:
Taika Dahlbom
The Matter of Fact:
Biographies of Zoological Specimens 1655-1965
Puuhun kasvanut hevosen leukaluu, Jättiläisen reisiluu ja Merisusi ovat eläinnäytteitä, joita on säilytetty ja tutkittu kööpenhaminalaisissa eläintieteellisissä kokoelmissa 1600-luvulta lähtien eläintieteellisen tiedon tuottamiseksi. Kuitenkin niiden elämäkerrat poikkeavat toisistaan huomattavasti. Puuhun kasvanut hevosen leukaluu oli 1600-luvulla yksi Kööpenhaminan yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaanin Ole Wormin (1588-1655) museon tärkeimmistä luonnontieteellisistä näytteistä. Se loistaa poissaolollaan 1700-luvun museokatalogeista, mutta pintautuu uudelleen 1800-luvun lopussa historiallisena, Ole Wormista kertovana näytteenä. Täytetty kala Merisusi puolestaan korvattiin aina uudella täytetyllä Merisudella kun edellinen rapistui liian huonoon kuntoon, kunnes 1800-luvulla museon merisusikokoelmaan tuli useita tämän lajin yksilöitä niin formaliiniin säilöttyinä kuin luurankoinakin. Jättiläisen reisiluu puolestaan muuttui 1700-luvulla Elefantin reisiluuksi ja 1800-luvulla Mammutin reisiluuksi. Väitöstyössäni kysynkin, miksi yhden ja saman materiaalisen näytteen on eri aikoina katsottu tuottavan varsin erilaista tietoa luonnosta tutkimalla, miten ja millaista tietoa näytteiden avulla on tuotettu.
Näitä kysymyksiä tarkastelen mikrohistoriallisella tasolla tutkimalla ja vertailemalla näiden kolmen kolmisatavuotisen näytteen elämäkertoja, jotka kokoan historiallisesta kirjallisesta ja kuvallisesta tutkimusaineistosta. Tutkimukseni keskiössä on niin tyypillisen kuin epätyypillisen kokoelma- ja tutkimushistorian eläneitä eläinnäytteitä. Niiden elämäkertojen avulla voin valottaa sitä tieteentekemisen historiallista arkipäivää, jossa luonnontieteilijän tutkijankatse kohtaa näytteen ja tuottaa tietoa. Visuaalisen, materiaalisen ja tekstuaalisen aineiston avulla voin analysoida näitä elämäkertoja laajemmassa eläintieteellisen tiedon tuottamisen kontekstissa. Näytteiden erilaiset elämänpolut osoittavat elämäkertoja toisiinsa verrattaessa, miten näytteessä kulloinkin nähdyt ominaisuudet vaikuttavat niistä tuotettuun tietoon. Toisaalta nähdään, missä määrin näytteistä tuotettu tieto on riippuvaista yksittäisestä luonnontutkijasta tai yleisemmästä tiedekulttuurista.
Keskeiset tutkimuskysymykseni vaativat monitieteistä lähestymistapaa. Esineiden ollessa itse mykkiä omien historioidensa suhteen muu todistusaineisto Ole Wormin museokatalogista Museum Wormianum (1655) lähtien kertoo niiden muuttuvista merkityksistä. Nämä Ole Wormin museosta lähtöisin olevat eläintieteelliset näytteet päätyivät Tanskan Kuninkaallisen Kuriositeettikabinetin kautta vuonna 1826 Tanskan Luonnontieteelliseen museoon, josta ne puolestaan siirrettiin 1862 Kööpenhaminan yliopiston Eläintieteelliseen museoon. Sen muutto nykyisiin tiloihin vuonna 1965 muodostaa tutkimuksessani näyte-elämäkertojen päätöspisteen. Kokoelmien sekä niiden henkilöstön historioita käsitellään tutkimuksessani suhteessa esine-elämäkertoihin, jotta voidaan muodostaa kokonaiskuva siitä, miten ja miksi näytteet kulloinkin osallistuivat tieteellisen tiedon tuottamisen projektiin.
Vaikka tieteelliset tutkimusvälineet ja -kojeet ovat olleet pitkään tieteenhistorian tutkimus-kohteina, näytteet ovat historiantutkimukselle uusi aihe ja kohde. Näyte-elämäkertojen analyysi tuottaakin uudenlaisen näkökulman eläintieteen historiaan. Perinteisestä tieteenhistoriasta tutun tieteellisten ajattelutapojen kehittymisen lisäksi näytteiden materiaalisen kulttuurin historiassa tulevat näkyviksi näiden ajattelutapojen hylkäämisen ja kuoleman prosessit. Erityisinä historiallisina tutkimuskysymyksinä nousevat esiin perinteisesti tieteenfilosofian alaan kuuluneet käsitykset siitä, mikä näyte on, mikä on hyvä näyte ja mikä on näytteen ja (tieteellisen) tiedon suhde. Näiden käsitysten muutokset näkyvät jokaisen näytteen elämäkerrassa siinä, millaista tietoa näytteestä on kulloinkin tuotettu ja miten näytettä on kohdeltu. Uusin julkaisuni ""Puuhun kasvanut hevosen leukaluu": Eläinnäytteet luonnontieteellisen tiedon kohteena ja lähteenä renessanssista 1900-luvulle" löytyy kokoelmasta Esine ja aika: Materiaalisen kulttuurin historiaa (SKS 2010). (http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/kulttuurihistoria/ihmiset/taika_dahlbom.html)