Tutkimuskuvaukset:
Mervi Autti
Etsimessä neitikulttuuri -
1900-luvun alun valokuvaajanaisia Rovaniemellä
Väitöskirjani on monitieteinen sekä taiteiden ja tieteiden välinen tutkimus rovaniemeläisistä valokuvaajasisaruksista Lyyli (1898-1950) ja Hanna Auttista (1901-1996), joita kutsuttiin Auttin neideiksi. Lähteenäni ovat heistä otetut albumivalokuvat ja heidän itsensä ottamat kuvat. Tutkin valokuvien kautta ilmenevää elämää mikrohistoriallisella otteella eri keinoin: tutkimustekstinä, valokuvanäyttelynä ja historiallisena dokumenttielokuvana. Niiden yhteisenä nimittäjänä on visuaalisuus.
Tutkimukseni metodologisessa osassa kehittelin historiallisten valokuvien tulkintatapaa. Lähestyin kuvia nykyaikaisen digitaalitekniikan avulla suurentamalla niiden sisältämiä yksityiskohtia: kuvia voidaan katsella toisin kuin hetkenä, jolloin ne otettiin. Valokuvia kontekstualisoimalla nousee esiin niiden mielenkiintoinen representaatioluonne suhteessa todellisuusefektiin. Valokuvassa oleminen asettuu mutkattomasti performatiivisuuden ylläpitäjäksi, sillä jo niiden ottaminen on monesti rituaali. Valokuvat kertovat ihmisten arvostuksista ja tavoitteista, kulloiseenkin aikakauteen ja kulttuuriin liittyvistä ideaaleista. Siinä missä norminmukaisuuskin valottavat kuvista löytyvät säröt ja toisintekemiset tutkittavaa aikaa. Lisäksi valokuvat voivat tuottaa menneisyyttä, tulla historiaksi, jos ne ovat emotionaalisesti voimakkaita ja/tai niitä toistetaan usein.
Valokuvaus oli 1900-luvun alussa vielä suhteellisen uusi innovaatio, modernin ilmaus, ja sen eri tehtävissä toimiminen antoi naisille tilaa ennalta määriteltyjen sosiaalisten kuvioiden purkamiseen. Ammatti emansipoi valokuvaajanaisia myös liikkumisen suhteen. Muutoksessa oleva Rovaniemi, "ei kylä eikä kaupunki", antoi Auttin neideillekin mahdollisuuden monien epäsovinnaisten valokuvien ottamiseen. He olivat mikrohistorian esiin nostamia tyypillisiä poikkeuksia, vaikka valokuvaajan ammatin harjoittaminen sinänsä ei tuohon aikaan ollut naisille poikkeuksellista. Näen valokuvaajan ja valokuvaamoapulaisen työn yhtenä aikakauden naisammateista sairaanhoitajattarien, opettajattarien, postineitien ja piikojen rinnalla.
Pohtiessani niitä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia reunaehtoja, joiden mukaan eritoten ylä- ja keskiluokkaisten, porvariskulttuuriin kuuluvien, naimattomien naisten oletettiin toimivan, painottui menneisyydessä eläneissä sukulaisnaisissa ammatin lisäksi juuri heidän siviilisäätynsä. Laajennan sen neitikulttuuriksi kaikkine mahdollisuuksineen mutta myös siihen kohdistuvine vastustuksineen. Positiivisimmillaan neitikulttuuri avasi naisten mahdollisuuksia riippumattomuuteen itsemääräämisoikeuteen. Naisten naimattomuuden yhteydessä voi puhua moniulotteisesta käsitteestä vapaus - joka tosin oli diskurssien rajaamaa ja säätelemää. Neitikulttuurissa elävät olivat välitilassa, joka piti sisällään monia uusia toiminnan tiloja, myös vastarinnan, mahdollisuuksia.
Auttin neidit olivat niin kutsuttuja uusia naisia, ja heidän valokuvistaan välittyvät viestit purkavat pohjoiseen yleisesti liitettyä käsitystä perifeerisyyttä ja takapajuisuudesta. Ne haastavat ja täydentävät kuvaa pohjoisen keskuksen kulttuurista. Paikallisesti kuvat purkavat Lapin sodan kollektiiviseen muistiin piirtämiä ikonisia kliseitä, menneisyyden näkemistä ahdistavina raunioina.
(http://www.minna.fi/fi_FI/web/guest/haku1?view=recordView&entityId=321)