Tutkimuskuvaukset:
Eeva Raunistola-Juutinen
Ortodoksisen kirkon naiskuva
Keskustelu naisten asemasta eri kirkkokunnissa on voimistunut erityisesti 1970-luvulta alkaen suurelta osalta naisliikkeen toiminnan tuloksena. Tällöin alettiin Kirkkojen maailman-neuvoston (KMN) toimesta järjestää kokouksia, joissa naisten asemaa eri kirkoissa käsiteltiin. YK:n Naisten vuosikymmenen päätyttyä KMN: n järjestämä Naisten ekumeeninen vuosikymmen (Ecumenical Decade of the Churches in Solidarity with Women) 1988-1998 sai aikaan lopullisesti sen, että naisen asemaa koskevasta keskustelusta muodostui kiinteä osa ekumeenisen liikkeen toimintaa, jossa myös ortodoksisen kirkon on pitänyt kyetä vastaamaan sille esitettyihin kysymyksiin ja haasteisiin.
Ortodoksinen kirkko vastaa esille tuleviin uusiin haasteisiin vetoamalla Traditioon. Traditio on tavallisimmin se, johon viitataan myös, kun kirkon noudattamia käytänteitä, kuten naisen asemaa kirkossa perustellaan. Traditioon vedotaan juuri sen muuttumattomuuden ja pysyvyyttä edustavan ominaisuuden vuoksi.
Tradition uudenlaisen tiedostamisen vaatimukseen ja toisaalta muuttumattomuuden korostukseen liittyy se problematiikka, joka konkretisoituu lähdeaineistossa esille nousevassa Tradition uudelleen tulkinnan vaatimuksessa etenkin sellaisissa naisia koskevissa kirkon käytänteissä, jotka koetaan tälle ajalle ja osittain myös ortodoksiselle teologiselle ajattelulle vieraina. Ilmeiseksi tulee myös jännite Tradition ja eri kulttuuristen traditioiden välillä. Tutkimuksen yksi keskeinen tavoite on tämän jännitteen esille nostaminen suhteessa käytössä olevaan aineistoon. Tutkimusaineisto koostuu edellä mainitun naisten ekumeenisen vuosi-kymmenen aikana pidettyjen kokousten ortodoksista kirkkoa koskevasta materiaalista. Aineiston analysoinnin lisäksi käydään tutkimuksessa keskustelua kirkon kanonisen tradition kanssa. Tieteenalana työ kuuluu systemaattisen teologian alaan ja noudattaa sen metodologisia periaatteita.